We need to talk about ebola

Mies jakaa 110th streetillä New Yorkissa hengityssuojaimia. Hän pitelee pahvikylttiä, jossa lukee ”Save yourself”. Tällaiset ovat muistoni viiden vuoden takaisesta pandemiasta, H1N1-sikainfluenssaviruksesta.

Tarttuvat, hengenvaaralliset taudit ovat varsinkin rikkaissa maissa asuville vieras ja vähän yllättävä ajatus. Kulkutaudit ja epidemiat kuuluvat menneisyyteen. Jos tällaisia tauteja todetaan keskuudessamme, ne tekevät meistä pelokkaita ja vainoharhaisia.

Tällainen pelokas tunnelma on käynnissä monessa länsi-Afrikan maassa, joissa jyllää historian suurin Ebola-epidemia.

Ebola ei ole Afrikan mantereelle vieras tauti. Sen jälkeen, kun ensimmäinen tartunta todettiin vuonna 1976 pienessä maalaiskylässä Ebola-nimisen joen lähellä, on epidemioita ollut lukuisia – pelkästään 2000-luvulla 14.

Tällä hetkellä jylläävä epidemia on kuitenkin erilainen, koska se leviää aggressiivisesti yli maiden rajojen eikä näytä laantumisen merkkejä.

Sen alkulähteeksi on todennettu Guéckédoun kaupunki Guineassa. Tutkijoiden mukaan virus levisi Sierra Leoneen 12 kantajan mukana, jotka olivat osallistuneet hautajaisiin Guineassa. Guéckédou on kaupunki, joka sijaitsee kolmen valtion rajalla. Leviäminen tapahtui nopeasti.

Lähemmäs 5000 ihmistä on saanut tartunnan ja heistä puolet on jo kuollut tautiin. Uuden tutkimuksen mukaan tartuntoja voi vuoden 2014 loppuun mennessä tulla yli satatuhatta.

Se on valtava määrä. Se myös tarkoittaa, että on varauduttava siihen, että virus leviää Afrikan muihin kaupunkeihin ja maihin.

Aikaisemmat Ebola-tartunnat on todettu syrjäisissä maaseutukylissä, jotka on nopeasti voitu laittaa karanteeniin ja näin estää taudin leviäminen eristämällä.

Käynnissä oleva epidemia lähti liikkeelle kaupungista ja on levinnyt nopeasti eteenpäin täyteen pakattuihin, lämpimiin länsi-Afrikan muihin kaupunkeihin. Maantiede tekee epidemian hillitsemisestä nyt erityisen vaikeaa.

Rokotetta tai lääkettä ei ole saatavilla. Sellaista yritetään kuumeisesti kehitellä, mutta mitään takeita valmistumisesta ei ole. Monen mielestä lääke olisi jo kehitetty, jos ostajina olisivat varakkaat länsimaalaiset.

Ebolan tarttuu ihmiseen alun perin virusta kantavasta eläimestä, esimerkiksi lepakosta tai villisiasta. Ihmisestä ihmiseen tauti leviää eritteiden eli esimerkiksi veren, syljen ja ulosteen välityksellä. Jos taudista selviää, virus voi levitä jo tervehtyneestä ihmisestä toiseen – esimerkiksi suojaamattomassa seksissä – ainakin seitsemän viikon ajan.

Ebola näännyttää ihmisen. Tartunnan saanut ihminen kärsii yleensä äkillisestä kuumeesta. Sitten tulee täysin voimaton olo, lihakset särkevät, päätä särkee ja kurkku on kipeä. Seuraa oksentelua, ripulia, ihottumaa, munuaisten ja maksan toiminnan romahtamista ja jossain tapauksissa sekä sisäistä että ulkoista verenvuotoa.  Moni taudin saanut myös menehtyy siihen.

Ebola-virus on vikkelä mutatoitumaan. Käynnissä olevan epidemian tartuntoja analysoineet tutkijat todensivat, että virus oli pelkästään ensimmäisen kuukauden aikana mutatoitunut 50 kertaa.

Kyseisessä epidemiassa virus on ollut enemmän ihmiskontaktissa kuin satoihin vuosiin. Jokainen infektio on mahdollisuus mutaatioon. Siksi ei ole myöskään poissuljettua, että ebolasta mutatoituu virus, joka voi levitä hengitysteitse. Tällaiseen mutaatiomahdollisuuteen eivät kuitenkaan monet muut tutkijat anna vastakaikua. 

Epidemia jyllää maissa, jotka ovat jo valmiiksi äärimmäisen köyhiä, ja joilla ei ole kehittynyttä terveydenhuoltoa. Avustustyöntekijöistä, terveyden alan ammattilaisista ja lääkäreistä on pulaa. Pahasti ebolasta lamautuneessa Liberian maassa on jäljellä vain pari sataa lääkäriä – neljän miljoonan asukkaan maassa.

Mutta miksi panikoida ebolasta? Moneen muuhun tautiin kuolee enemmän ihmisiä.

Se on totta. Esimerkiksi malaria tappaa Afrikassa reilusti enemmän ihmisiä kuin ebola. Lisäksi AIDS ja tuberkuloosi ovat edelleen vakavia, tappavia tauteja.

Tiedämme myös, että epidemia on vain jäävuoren huippu. Kriisitilanteissa pitäisi tukeutua olemassa oleviin, vahvoihin järjestelmiin. Sellaisia ei näissä maissa ollut, eikä kriisitilanteen aikana niitä myöskään lähdetä rakentamaan. Terveyssektorin kehittäminen – tai sen rakentaminen aivan alusta – on pitkäjänteistä työtä.

Köyhyys, lukutaidottomuus ja tiedon puute altistavat entisestään näille taudeille tai tekevät mahdottomaksi niiden parantamisen. Seksuaalikasvatuksen puute voi lisätä taudin leviämistä entisestään. Riittämättömät panostukset maataloussektoriin ja maaseutuun näissä maissa paljastaa kriisien aikana, että viljelijöillä ei ole ruokavarastoja tai turvaverkkoja.

Taustatekijöitä on paljon, ja voimme keskustella niistä loputtomiin.

Tosiasia on kuitenkin se, että tilanne on jo päällä. Ebola on guinealaisille, sierraleonelaisille, liberialaisille, nigerialaisille ja senegalilaisille todellinen ongelma.

Lapsia jää orvoiksi. Koska virusta pelätään, heiltä jää välistä myös normaalit lääkärikäynnit, mikä puolestaan johtaa ripulin ja muiden tautien leviämiseen.

Ruokaturva heikkenee. Sekasorto on vienyt työvoiman pelloilta, jolloin ruuan saatavuus heikkenee. Sitä heikentää entisestään satamien sulku ja kaupankäynnin rajoittaminen.

Ruuan hinta on noussut pilviin. Pelkästään elokuussa kassavan hinta nousi Monrovian toreilla 150 %.

Kyseessä on akuutti, humanitäärinen kriisi. Sellaisessa autamme toisiamme.

Ulkoministeriö on rahoittanut Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisen liiton ebolan vastaista työtä Punaisen ristin välityksellä 280 000 eurolla ja maailman terveysjärjestön WHO:n työtä 500 000 eurolla. Unicefin kautta alueille on lähtenyt 100 000 euroa. Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijöitä on lähetetty alueelle ja varoja on käytetty klinikan rakentamiseen.

Itse voit auttaa esimerkiksi osallistumalla juuri käynnissä olevaan Nälkäpäivä-keräykseen, jonka tuotoista osa menee ebola-alueille.

Nyt seuraa korni lopetus, mutta you get the message ja tämän yhden kerran en jaksa analysoida biisin lyriikoita monimutkaisesti ja analyyttisesti niiden mahdollisesta alentavasta länsimaalaisesta pelastajakompleksi-näkökulmasta. Yeah you heard me. Sitä paitsi Michael Jackson on paras.

2 thoughts on “We need to talk about ebola

  1. Mmehh, saw the title, thought the text would be in English. I am particularly interested in epidemics (public health in general) in Africa (My PhD thesis will be somewhere in this area). Would be cool to read your insights.

    Let me know if you need any encouragement for considering to write in English, too :))

    Hugs Laurini,

    Tagi 🙂

    1. Thanks Tagi! And sorry to disappoint you – the title was indeed misleading language wise. I am now thinking about starting to blog in English. I have nothing against it, I just didn’t realize I would have international readers who are interested, and therefore Finnish seemed most natural. Let me think about it. Thanks for the encouragement:) Curious to follow your PhD process.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s