Pimeitä maataloustoimistoja

Yllättyisitte, jos tietäisitte miten suuri osa työajastani kuluu erilaisten tiedonjyvien metsästämiseen.

Suomessa työpaikoilla asiat hoidetaan useimmiten lähettämällä sähköpostia. Kokemukseni on, että tapaamisista sovitaan sähköpostitse jopa kollegan kanssa, joka istuu viereisessä toimistossa tai viereisellä pöydällä.

Täällä olen joutunut tottumaan siihen, että suurin osa paikallisista ei käytä sähköpostia.

Siispä asiat pitää yleensä hoitaa kasvotusten, puhelimitse tai lähettämällä perinteinen kirje. Jos haluan saada jonkun asian etenemään, kannattaa minun käydä moikkaamassa kyseisestä asiasta vastuussa olevaa tyyppiä, esitellä itseni ja asiani, ja sitten saattaa ehkä tapahtua jotakin.

Tiedon vaihtaminen kasvotusten, suullisesti, ei raportteja kirjoittamalla, on vallitseva tapa täällä Etiopiassa.

Kollegani kertoi, että heillä oli hänen lapsuudessaan tapana kerääntyä joka ilta yhteen perheen ja lähisukulaisten kanssa ja kertoa tarinoita siitä, mitä kaikkea päivän aikana on tapahtunut.

Ei paha perinne vai mitä?

En enää yhtään ihmettele, miksi monet Afrikan maista kotoisin olevat henkilöt ovat niin karismaattisia puhujia.

Suomalaisina meillä on vahvat raportoinnin perinteet, mutta puhumisemme on välillä ihmeellistä murahtelua eikä suurin osa meistä erityisemmin pidä puheiden pitämisestä.

14149249448_480b39dace_kKehitysyhteistyöhankkeessa jos haluaa saada jotakin aikaiseksi, on pakko lähteä ihmisten pariin.

Hankkeiden eteneminen tai täydellinen pysähtyminen perustuu pitkälti yksinkertaisiin juttuisin: luottamukseen, kasvojen tuntemiseen, moikkailuun, motivoimiseen, yhteyden pitämiseen.

Tietenkään emme voi olla niin naiiveja, että emme vaatisi raportointia, läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta paikallisilta.

Mutta me voimme yrittää sopeutua paikallisiin tapoihin.

Esimerkiksi kollegani kanssa huomasimme, että raportointijärjestelmämme ei kerta kaikkiaan toimi. Päätimme muuttaa sitä niin, että jatkossa kokoonnumme paikallisten vastuuhenkilöiden kanssa maaseudulle ja juttelemme hankkeen etenemisestä. Keskustelusta raavimme sitten kasaan kattavat muistiinpanot.

Samanaikaisesti suunnittelemme heille muutaman päivän koulutusta siitä, miten voi ytimekkäästi raportoida kirjallisesti hankkeen tuloksista.

12427892314_cf8f223592_k

Tässä työssä kasvaa itsetunto. Iso osa työstäni on uusien ihmisten kohtaamista peltikattoisissa hökkelitoimistoissa. Näissä yleensä pimeissä huoneissa istumme ja keskustelemme hankkeen etenemisestä.

Huumorintaju auttaa paljon tunnelman rentouttamisessa, koska yleensä faranjin saapuminen paikalle tarkoittaa, että jotakin tarkastetaan tai tullaan arvostelemaan. Tällaisen ennakkoasenteen purkamiseksi saa tehdä töitä.

Ja aina pitää löytyä aikaa bunalle, kahville. Tiedän jo etukäteen, mitä tarkoittaa, kun minulta kysytään haluanko käydä nopeasti kahvilla. Se tarkoittaa noin 45 minuutin istumista paikallisessa kahvilassa. Kahvia kun ei koskaan juoda nopeasti vaan se tarjoillaan perinteisen kahviseremonian menoin.

Kahvin äärellä naureskellaan arkisille jutuille, esimerkiksi vuohenlihalle. Kuulemma kastroidun vuohen liha maistuu paremmalta, sillä tällaisen sarvipään ei tarvitse enää juoksennella ympäriinsä etsimässä tyttöystävää.

Kerran tein virheen. En suostunut kahville, vaan sanoin, että mennääs nyt vaan toimistolle, tässä on aika paljon hommia. Kuulin päätöksestäni paikallisilta maaseudun tyypeiltä noin parin kuukauden ajan. ”Laura, sinä et varmaan halua tänään kahvia, koska sinulla on niin kiire toimistolle. Hahahahahhahaha!!”

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s