Viimeinkin, rakastuin mä injeraan ja muita ennenjulkaisemattomia tarinoita Etiopiasta kahdeksan kuukauden jälkeen

Muistan hyvin Afrikan mantereelle saapumisen. Kone pysähtyi juuri auringonlaskun aikaan tankkausta varten Khartumissa, Sudanissa.

Koko maa oli värjäytynyt punaiseksi ja Niili kylpi päivän viimeisissä auringonsäteissä, marraskuun ensimmäisenä päivänä.

Onhan tämä ollut aikamoinen matka, ja minulle matka, jota olen odottanut aika pitkään.

Olen pienestä pitäen unelmoinut siitä, että pääsen Afrikkaan tällaisiin töihin. Pitkään ajattelin, että päädyn Tansaniaan. Aloin jopa yläasteella opiskelemaan swahilia tätä päämäärää varten.

Päädyin Etiopiaan. On aika kertoa muutamia hauskoja kertomuksia tähänastisen matkan varrelta.

I love my tan

Ensimmäisenä päivänämme Afrikassa kävelimme varmaan koko Addis Abeban ympäri. Vastaan tuli kaikenlaisia tyyppejä. Hello, I am sultan. Hello, do you need tour guide. Hello, I can show you around. Hello one birr. Kävelimme ja kävelimme, ja tässä alla näette kauniit, herkulliset rusketuksemme kahdeksan tunnin power walkin jälkeen. Suurta korvausta vastaan tarjoan tätä kuvaa aurinkorasvafirmoille. Tästähän tulisi oiva mainos. Lisää vain kuvien päälle teksti: ” ___________(tuohon aurinkorasvabrändin nimi) – because, well, you need it.”

photo (21)

Virtahevot, tulkaa esiin

Alkukuukausina etsimme uudessa kotikaupungissamme Bahir Darissa paniikissa virtahepoja. Tottakai ne olisi nähtävä! Hepojen etsimiseen tuli käytettyä monta lounastaukoa. Mutta missään ei näkynyt merkkiäkään näistä jokioreista. Missä ovat hipot? Etsimisen tuskaa ei helpottanut se, että eräs paikallinen tyyppi sanoi aina: ”In that place, so many hippos, too many hippos!”. Kun sitten viimein näin virtahevon, oli se hienoinen antikliimaksi, varmaankin sekä virtahevolle että minulle.

DSCF6363

One of the locals

Kävelimme alkukuukausina joka paikkaan paniikinomaisen lujaa. Tarkoituksenamme oli näyttää siltä, että tiedämme minne menemme, jotta kukaan ei tule ryöstämään. Opettelimme myös fraaseja paikallisella kielellä, kuten ”Haluamme vain kävellä kahdestaan”, ”En ole kiinnostunut”. Fraasien siivittämänä jatkoimme paniikinomaista, nopeaa, katsekontaktitonta, itsevarmaa kävelyämme. Nykyään tunnistan itse nämä samat newcomerit katukuvasta. Esitetty itsevarmuus näkyy päälle, valitettavasti (vaikkakin siitä on myös joskus hyötyä).

Paras keino (tai ollaan rehellisiä, paras yritys) sulautua katukuvaan on kulkea käsiin hajoavalla, narisevalla Phoenix-pyörällään ja pitää huumori vireessä. Kun varautuu siihen, että Afrikassa suurella todennäköisyydellä menettää yksityisyytensä sellaisena, kuin sen tähän mennessä on länsimaalaisena tottunut saamaan, on jo vahvoilla. Huumorilla selviää ihan äärimmäisen monesta tilanteesta, mutta ongelmana on se, että yleensä pahimmat iilimadot ja stalkerit lyöttäytyvät seuraan silloin, kun on todella kova nälkä tai pinna valmiiksi kireällä, aivan kuten leijona löytää gnu-lauman heikoimman yksilön. Yhden ikävän iilimatoinsidentin jälkeen on luonnollisesti tehtävä johtopäätökset: mentävä hotellihuoneeseen ja todettava, että onpa tämä kyllä paska maa, ja että ei täällä vaan toimi yhtään mikään, ja ottaa business-lento takaisin Suomeen.

DSCF4983

Itsenäisyyspäivän hipat

Ulkomailla asustelevat, enemmän tai vähemmän Suomen valtion palveluksessa olevat suomalaiset kutsutaan yleensä vuosittaisille, suurlähettilään emännöimille itsenäisyyspäivän kemuille. Pääsimme ensimmäisille tällaisille kemuillemme Addiksen övereimpään hotelliin, Sheratoniin, viime joulukuussa. Eikä pidä unohtaa näitä kekkereitä! Halusin tehdä vaikutuksen, joten päätin pyörtyä suurlähettilään puheen aikana. Suunnitelma toimi: sain illan ajaksi mahtavia kavereita ja voin nykyään soittaa lähetystöön aloittamalla puhelun, ”Moi, mä oon se pyörtyjä”.

IMG_6641

Tingi ja tingi

Yhtään en sitten tule huijatuksi. Tietenkään. Kun paikallinen kollegani sanoi minulle ensimmäisenä kuukautena, että bajaj-taksimatka toimistolta keskustaan maksaa 1,5 etiopian birraa, niin siinä tiedossahan pysyin. Kun kuski pyysi minulta viittä birraa (joka on siis 0,2 senttiä) tuon puolentoista sijaan, istuin vain lungisti kyydissä pokerinaamalla. Annoin vitosen setelin (en tonnin seteliä) ja sanoin alkuvaiheen säälittävällä amharallani: Sinä, minä, 3,50 birraa. Kuski antoi vastahakoisesti vaihtorahat minulle ja lähti mielenosoituksellisesti pois paikalta, heilutti kättään halveksuvasti ja varmaan ajatteli, että saakelin pihi faranji, screw you. Itse kävelin itsevarmasti ja paikallisen varmuudella kyseisen rohkeuspuuskan jälkeen.

bajaj

Kaurismäkeläiset keskustelut

En ole koskaan aikaisemmin käynyt yhtä kaurismäkeläisiä keskusteluita kuin täällä Etiopiassa. Kieleni rajat ovat maailmani rajat. Keskustelut ovat etenkin alkuvaiheessa olleet tätä luokkaa: Ahun dammana. Zenab metta. Eli: Nyt on pilvistä. Sade tulee. Nykyisin, juuri ennen kesälomalle lähtöäni, osaan jo muodostaa alkeellisia lauseita, esimerkiksi ’Annoitko kissalle maitoa?’. Tulee mieleen siskoni, jolle on jäänyt lukion espanjan kielen tunneilta mieleen ainoastaan lause: ”Kädet ylös, tämä on ryöstö”. Mutta ennen kaikkea, osaan jo lukea amharaa, tätä muinaisesta geezin kielestä polveutuvaa salakieltä!

DSCF6757

Rakastuin mä injeraan

En voinut aluksi sietää injeraa. Lätyn happamuus ja koostumus olivat minulle liikaa ja välttelinkin injeraa lahjakkaasti. Atte oli rohkeampi ja veti injeraa kokeneella otteella, kunnes….kunnes eräästä hienosta hotellista (huom., ei katubaarista) hän sai injerasta ja shirosta sinisen Niilen vesiputouksen voimakkuutta jäljittelevän ruokamyrkytyksen. Tässä injeran arvoinen vinkki kaikille tuoreissa parisuhteissa oleville: lähtekää reissuun, asukaa pienen pienessä hotellihuoneessa, jonka pienen pienessä vessassa ei ole äänieristystä, ja hankkikaa toiselle ruokamyrkytys. Juuri mikään ei tule lähentämään teitä yhtä paljon. Tutustutte myös paljon nopeammin kuin millään jäykillä treffeillä. Minulle injera oli pannassa aika pitkään, kunnes alkukeväästä vietin töiden puolesta pidemmän pätkän maaseudulla. Lounasvaihtoehtoja ei ollut, oli siis opittava tykkäämään injerasta. Jäin koukkuun, siis ihan totaalisen koukkuun. Nyt voisin syödä injeraa ja shiroa (jauhetuista kikherneistä tehtyä soossia) joka päivä.

IMG_7013

Afrikan auringonlaskut

Siinä oli jotakin maagista, kun ensimmäistä kertaa näki täällä auringonlaskun, horisonttiin laskevan punaisen mollukan, joka värjää hetkeksi koko maiseman. Jostakin kuuluu paimenten ääniä – mikä on hämmentävää, koska olemme kuitenkin kaupungissa – ja lehmät tallustelevat kotiin. Viisitoista minuuttia sen jälkeen, kun molluska on laskenut, on jo aivan pimeätä. Näissä hetkissä on monesti tullut sellainen olo, että että tämä mantere on niin paljon minua vanhempaa, suurempaa, tässä sitä nyt ollaan, kiitos universumi.

DSCF5497

Mulla on blogi!

Sitten tämä blogi. Olipa aikamoinen ylläri, että siitä tuli näin suosittu. Täällä on noin seitsemän kuukauden aikana käynyt 15 000 kävijää 84 eri maasta! Tämä on minulle suuri kunnia. Toivottavasti pysytte mukana. Meillä on vielä pitkä yhteinen matka taivallettavana. Selvitän tällä seikkailulla, onko kehitysyhteistyöhankkeessa työskenteleminen mun juttu. Ja siinä samalla kirjoitan kaikesta muustakin, mitä opin täällä Etiopiassa.

Mutta nyt. Nyt on päästävä Suomeen.

Tämä toimiston ikkunalaudalla hyppivä sarvinokka lähettää teille kaikille kesälomaterveisiä.
Tämä toimiston ikkunalaudalla hyppivä sarvinokka lähettää teille kaikille kesälomaterveisiä.

7 thoughts on “Viimeinkin, rakastuin mä injeraan ja muita ennenjulkaisemattomia tarinoita Etiopiasta kahdeksan kuukauden jälkeen

  1. Olen mainostanut ystäville ja tuttaville blogejanne (siis myös Aten) erinomaisena tapana harrastaa nojatuolimatkailua. Kiitos näistä lukuhetkistä, joita siis ilmeisesti tarjoilette meille lisää loman jälkeen.
    Oikein mukavaa ja rentouttavaa lomaa!

    1. Voi kiitoksia Kaisu sekä seuraamisesta että mainostamisesta! Ja todellakin kirjoituksia tulee lisää. Hyvää kesää!

  2. Ihania kertomuksia (tai, no, esim. rusketus nyt ei sinänsä ollut niin ihana – voi teitä!)! Itse rakastuin injeraan kertasyönnillä ja parasta se oli siellä paikan päällä! Teff-jauhosta tehty injera on vielä gluteenitontakin eli sopii nykyiseenkin ruokavaliooni mainiosti. 🙂

    1. Joo, rusketuskuva on aika kamala, eikö! 🙂
      Teff on kuulemma ihan tosi suosittu monessa maassa Etiopian ulkopuolellakin juuri tuon ominaisuuden vuoksi… ja Helsingistäkin saa kuulemma ostettua injeraa jostakin nykyisin, siis muualtakin kuin sen ainoasta etiopialaisesta ravintolasta.
      Oikein hyvää kesää!

    1. Kiitos Anssi! Toivottavasti Kirkkareilla oli hyvä meininki, ensi vuonna toivottavasti pääsen paikalle!

      1. Kirkkareillahan on aina hyvä meininki, tervetuloa ensi vuonna! Pahus, tänä vuonna ei saatu niin edustavia kuvia markkinointimateriaalia varten, joten laitahan tullen sitten 2015…

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s