Jumalainen falafel ja kikherneiden lyhyt historia

*Tämä teksti on julkaistu ensimmäistä kertaa Mindo-sivustolla 25.6.2014. Olen tehnyt nyt julkaistavaan tekstiin muutamia Etiopiaan liittyviä lisäyksiä*

Mikä on sinun ensikosketuksesi kikherneeseen?

Muistan omani noin seitsemän kahdeksan vuoden takaa. Taisin olla opiskelija Uppsalassa ja Hälsans Kök-niminen firma alkoi myydä lähi-Icassa pakastefalafeleita.

Nykyisin kikherneet ovat raaka-aineena kaikkialla pohjoismaissakin jo aika mainstream. Suosittu Fafa’s tarjoilee helsinkiläisille herkullisia falafel-annoksia. Kaikkialla Suomessa voi tilata pikaruokaravintola Hesburgerista falafel-hampurilaisen. Isot ja pienet firmat tuottavat hummuspurkkeja illanviettoihin.

Falafelit ja hummukset, siinä ne varmaan ovatkin, kikherneiden suosituimmat käyttöliittymät.

Mutta kuinka moni tietää pita-falafelia mutustellessaan, mistä tuo jumalaisen hyvän ruuan ainesosa on kotoisin?

Kikherne, joka englanniksi tunnetaan nimellä chickpea tai garbanzo bean, on Lähi-idästä lähtöisin oleva hernekasvi.

Sen tarkasta alkukodista väitellään. Yhden koulukunnan mukaan kikherne on lähtöisin Kaukasuksen ja silloisen pohjoisen Persian alueelta. Jotkut paikantavat kikherneen alkukodin kaakkois-Turkkiin ja Syyriaan.

Siitä ollaan yhtä mieltä, että kikherneet levisivät Lähi-idästä Intiaan, välimeren alueelle sekä Etiopiaan. Myöhemmin kikherne levisi muillekin mantereille, ja onkin nykyään erityisen tärkeä esimerkiksi Kanadassa, Meksikossa ja Australiassa.

Kikherne on palkokasvi. Palkokasviksi nimitetään sellaisia kasveja, jotka osaavat muuntaa niiden juuristossa sijaitsevien mikrobien ansiosta ilmakehän typen kasville suotuisaan muotoon. Palossa puolestaan sijaitsevat siemenet.

Kikhernettä viljellään eri puolella maailmaa, kuitenkin lähinnä trooppisissa, subtrooppisissa ja lauhkeissa ilmastoissa. Nykyisin sen tärkeimmät tuottajamaat ovat Intia, Australia, Turkki ja Etiopia. Top 10-listalle mahtuvat myös Kanada ja Pakistan.

Kikherne on ruokavalion peruspilari esimerkiksi eteläisessä ja läntisessä Aasiassa sekä pohjois-Afrikassa. 

Sinulle tuttu saattaa olla beigen värinen kikherne, mutta kikhernelajikkeita on useita ympäri maailmaa. Palleroita on olemassa mustia, vihreitä, punaisia ja ruskeita. 

Monissa maissa kikherne vuoroviljellään jonkun toisen lajin kanssa. Näin kikherneen taimivaihe pääsee vauhtiin pidemmälle edenneen viljelykasvin tuomalla varjostuksella, mikä pitää isoimmat rikat poissa. Kikherne on siitä suotuisa viljelykasvi, että se sietää kuivuutta, ja siksi se kylvetäänkin monessa maassa juuri sadekauden jälkeen maaperän kosteutta hyödyntäen.

Kikhernesato korjataan noin 3-7 kuukautta kylvämisestä. Kasvit leikataan läheltä maanpintaa ja annetaan kuivua pellolla muutama päivä. Tämän jälkeen palot irrotetaan kasveista, sen jälkeen siemenet paloista.

Täällä Etiopiassa kikhernettä viljellään eniten Amharan alueella ja toiseksi eniten eteläisellä Oromian alueella. Siitä on vihreiden papujen ohella tullut yksi tärkeimmistä vientiin viljeltävistä palkokasveista.

Vientiin suositaan Kabuli-kikherneiksi kutsuttavia, niitä täydellisen pyöreitä, isoja beigen värisiä kikherneitä. Yleisemmin viljelty Desi-kikherne on pieni ja ryppyinen, vaikkakin tosi hyvän makuinen, niin ei kuitenkaan vientimarkkinoille kelpaava kikherne.

Kikherne on ravinteikasta ruokaa. Sadassa grammassa kikherneitä on noin 21 g proteiinia. Lisäksi kikherne sisältää esimerkiksi  kalsiumia, rautaa, karoteenia, E-vitamiinia, folaattia sekä B1- ja B2-vitamiineja.

Ja mistä falafel on sitten kotoisin? Nykyisin Israel pitää falafelia kansallisruokanaan, ja maan turistiesitteissä vilahtaakin lähes poikkeuksetta falafel.

Mutta (tämäkään) ruokalaji ei välty politiikalta. Monien mielestä Israel on kaapannut falafelit kansallisruoakseen (vertaa pasta Italialla ja riisi Japanilla– ruoka on vahva kansallisuuden mittari monessa maassa), vaikka oikeasti falafel on monien mukaan keksitty Egyptissä tehden niistä arabiruokaa. Erityisesti Palestiinassa ollaan tätä mieltä. Kuka omistaa ruokalajin?

Mutta ei falafel ole kikherneen ainoa loppumuoto. Kikherneitä käytetään monipuolisesti erilaisiin muhennoksiin. Intiassa suosittu dal-ruoka sisältää halkaistuja kikherneitä (split peas). Kikherneitä voi myös idättää, versot sopivat  mainiosti salaatteihin. Kikherneen nuoria lehtiä voi syödä salaatin tavoin. Herneet menevät myös mainiosti sellaisenaan, varsinkin avokadon kanssa. Monissa maissa kikherneiden ylijäämälehdistä tehdään eläinten rehua.

Kikherneillä on mainio, kiinteä rakenne, ja siksi ne sopivat monipuolisesti ihan kaikenlaisiin keittoihin, patoihin, muhennoksiin ja pastoihin. Lapsetkin tykkäävät niistä kovasti.

Voit ostaa esikeitettyjä kikherneitä, mutta säästät hieman, jos ostat herneet kovina ja liotat ne yön yli tai keittelet ne itse kypsiksi.

Ja koska falafelit ovat niin suosittua kikherneruokaa, mikset kokeilisi niiden tekoa itse? Simppelit ohjeet minun ja Aten kokeilusta löydät täältä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s