Kenttätutkimusta Etiopiassa

Suomen kehitysyhteistyövaroista tuettavien maatalouden alan hankkeita arvioitaessa yksi ongelma nousee toistuvasti esiin. Harvoissa projekteissa on tehty kunnollinen baseline-tutkimus. (lue lisää baseline-tutkimuksen teosta täällä).

Jos tällaista tutkimusta ei ole tehty, koko projektin vaikuttavuutta on vaikeata mitata siinä vaiheessa, kun budjetti on käytetty, projektihenkilökunta valmistautuu pakkaamaan laukkunsa ja lähtemään maasta.

Saatiinko mitään hyvää ja kestävää aikaan?

Ainakin yhdestä asiasta täällä olon ajalta voin siis olla ylpeä: olemme huhkineet kunnolla tällaisen lähtötasotutkimuksen eteen.

Olen päässyt kokeneempien konsulttien rinnalla näkemään koko tutkimuksen suunnittelun aivan alkumetreiltä sen testaamiseen, toteuttamiseen ja analysoimiseen.

Tämä on supermielenkiintoista työtä, käytännönläheistä mutta älyllisesti haastavaa, yksityiskohtien hinkkaamista mutta samanaikaisesti ison kuvan hahmottamista.

Tämän harjoituksen jälkeen minusta oikeasti tuntuu siltä, että edes vähän paremmin tiedän, millaisen alueen ja millaisten ihmisten kanssa olemme täällä tekemisissä.

20140505_124047

Meillä on käytössämme tietokanta, jossa on lähes 400 viljelijätaloudessa tehtyjen haastattelujen vastaukset.

Tiedämme esimerkiksi perheiden koosta, maataloustuotannon määrästä, sadonkorjuun jälkeisistä tappioista, pankkipalveluista sekä viljelijöiden tulevaisuudentoiveista. (Vaikeampi tehtävä onkin miettiä, mitä meidän tulisi tehdä kaikilla näillä tiedoilla, muuta kuin määrittää projektin lähtötaso. Ja miettiä, miten ihmeessä yhdistämme nämä projektimme kohderyhmät arvoketjuajatteluun, joka on projektimme ydin. En osaa vielä pokerinaamalla kertoa teille, miten aiomme tämän tehdä.)

Tässä muutamia sneak peakeja aineistostamme:

Tiedämme että viljelijät projektialueellamme ovat jo aika hyviä viljelemään. Heidän sipulisatonsa ovat kansallista keskiarvoa suurempia. Perunasadot ovat hieman kansallista keskiarvoa alhaisempia, mutta kuitenkin lupaavia. Valtaosa viljelijöistä käyttää nykyaikaisia tuotantopanoksia ja tietää paljon enemmän suositelluista, hyvistä viljelykäytännöistä kuin osasimme aavistaa.

Tiedämme, että viljelijöistä, joiden kanssa olemme tekemisissä, yli puolet ovat lukutaidottomia. Tämän pitäisi olla aika vahva signaali projektin johdolle. Millaisia työpajoja meidän tulisi järjestää lukutaidottomille ihmisille? Ei ainakaan Powerpoint-sulkeisia.

charcoal2

Tiedämme, että projektialueellamme alle 5-vuotiaiden lasten ruoka -ja ravitsemusturvatilanne on huono. Meidän otannastamme kävi ilmi, että alle 5-vuotiaista puolet (!) ovat pienikasvuisia (pituus ikään nähden on liian pieni, englanninkielinen termi tällaisesta tilasta on stunted) ja viideosa alipainoisia (paino ikään nähden liian pieni, englanninkielinen termi on underweight). Riutuneita (paino pituuteen nähden liian pieni, englanninkielinen termi wasted) oli paljon vähemmän, noin 7 prosenttia. Pituus- ja painotietojen analysointiin käytettiin maailman terveysjärjestön WHO:n standardeja.

Lisäanalyysin paikka on, millaisissa kotitalouksissa tämä pienikasvuisuus ja alipaino on yleisintä. Onko se köyhimmissä talouksissa? Vai onko se niissä talouksissa, joissa sadot ovat jo suuria? Johtuuko pienikasvuisuus ja alipaino täällä jostakin muusta kuin tuotannon suuruudesta, kenties kotitalouden sisäisestä dynamiikasta ja päätöksenteosta? Tyttöjen ja poikien pienikasvuisuudessa ja alipainossa emme löytäneet merkittäviä eroja, luvut ovat samansuuntaisia molemmille sukupuolille.

Se mikä näissä tuloksissa on huolestuttavaa, on, että pienikasvuisuus ja alipaino ovat molemmat merkkejä kroonisesta aliravitsemuksesta.

C and S test Fri

Tiedämme, että vain noin viidesosalla projektialueen viljelijöistä on pääsy jonkinlaisiin rahoituspalveluihin tai säästöryhmiin. Vielä harvempi on pankin jäsen. Ne, jotka ovat viimeisen vuoden aikana onnistuneet saamaan lainaa, maksavat lainastaan – joka keskimäärin on noin 100 euron suuruinen – noin 15 prosentin vuosikorkoa. Ja lukutaidottomalta on helppo pyytää vähän lisääkin.

Ja tiedämme, että tiedämme liian vähän naisten ajatuksista ja naisten tilanteesta. Amharan alueella keskimäärin alle viisi prosenttia viljelijätalouksista on female headed households eli kotitalouksia, jossa nainen on perheen pää. Miksi? Koska perheen pääksi nainen päätyy ainoastaan siitä syystä, että mies kuolee tai lähtee jostain syystä lätkimään.

Koska otoksemme oli täysin satunnainen, saimme noin 400 talouden otokseen vain 12 (!) naista. Meidän täytyy siis jatkossa tehdä pelkästään naisille suunnattuja kokoontumisia, jos haluamme oppia heidän selviytymismalleistaan ja ajatuksistaan enemmän. Naisten merkitys ruuantuotannon kannalta on korvaamaton.

Haluaisitko kuulla lisää kyselytutkimuksemme suunnittelusta, itse kysymyksistä, metodeista ja analyysista? Mitä ohjelmia käytimme/käytämme, kuinka paljon työvoimaa ja aikaa tarvittiin? Mitkä olivat pahimmat sudenkuopat? Kuinka luotettavaa hankkimamme tieto on? Jos sinua kiinnostaa tutkimusmetodiset seikat enemmänkin, kommentoi ja innostun kirjoittamaan tästä aiheesta erillisen kirjoituksen!

p.s. Nälkä ja yltäkylläisyys-kirjastamme löydät lisää tietoa näistä aiheista, tsekkaa esimerkiksi luku 1 ‘Ruuan laatu, määrä ja jakautuminen” ja luku 2 ‘Miksi ruokaturva ei toteudu’.

14149208378_8c32533198_b

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s