Maslow, unohdit tärkeimmän, nauramisen tarpeen

Agronomina minun kuuluu sanoa, että ilman ruokaa ei ole ihmisiäkään.

Mutta ei meitä kyllä olisi ilman monia muitakaan juttuja, esimerkiksi huumoria tai taidetta.

Ihmisellä on kuuluisan Abraham Maslow’n tarvehierarkiapyramidin mukaan perustarpeita, joiden tulee olla tyydytettyinä, ennen kuin voi edetä seuraaville tarvetasoille, kuten itsensä toteuttamiseen.

Veikkaan, että Maslow ei nähnyt asiaa näin yksipuolisesti, mutta kovin usein tuo pyramidi kuitenkin sellaisenaan vilahtaa esimerkiksi johtajuusoppikirjoissa. (Terkut äidille, jonka kommentti oli, kun olin johtajuuskurssilta ja paasasin tarvehierarkiapyramidista: ‘Se on kyllä niin väärässä koko pyramidi’. Nyt tajuan äitiä paremmin).

Maslowin tarvehierarkia mielestäni aliarvioi ihmisten nauramisen tarpeen, tai ainakin kategorisoi sen liian ulottumattomiin niiltä, joiden kaikki muut tarpeet eivät välttämättä täyty.

Myös ihmiset, joilla on hyvin vähän, joiden kaikki perustarpeet eivät täyty, yrittävät, eivätkä vaan yritä vaan monesti vitsailevat ja nauravat ja tanssivat. Voisiko sanoa, että niille ihmisille, joilla on hyvin vähän, tällaisilla pienillä iloa tuovilla asioilla on erityisen suuri merkitys?

Silloin, kun olen nauranut täällä etiopialaisten kanssa, olen eniten tuntenut olevani heidän ystävänsä. Nauru on universaalia, ehkä enemmän kuin mikään muu!

Huumorin tärkeyttä aliarvioidaan työpaikoillakin. Minulla rentoutuminen ja työpaikalle solahtaminen on tapahtunut täällä kunnolla vasta sitten, kun pääsin kollegoiden kanssa pönötysvaiheesta ohi ja uskallan välillä vitsaillakin.

Etiopialaisten kanssa se on vaatinut rohkeutta, koska virallisuus ja pönötys ovat kohteliaisuussyistä siinä aika pitkään huumorin tiellä, niin minun kuin heidän puolestaan.

Esimerkki mahtavasta jään murtumisesta tapahtui jokunen kuukausi sitten etiopialaisen pomoni aloitteesta. Hän näki työpöydälläni kännykkäni, vanhan kunnon Nokia 3310-kännykän, joka kestää ihan kaiken, myös maailmanlopun.

Pomo katsoi kännykkääni ja sanoi nauraen:

Laura, aion lähettää sinulle kohta sähköpostin. Se tulee olemaan huumoria.

Okei, sanoin ja jäin odottamaan sähköpostia, joka ilmestyikin muutaman minuutin päästä inboxiini.

Sen aiheena oli ‘how to use your old Nokia phone’ ja liitteenä oli kuva, jossa tällä Nokian mallilla mopattiin lattiaa, kännykkä oli siis teipattu kiinni mopinvarteen. Sähköpostin tekstikenttään pomoni oli kirjoittanut: Tämä on huumoria. Etten vain erehtyisi. Parasta. Kuulostaa pieneltä jutulta teille – one small step for man – a giant step työpaikan pönötysarjessa!

Mutta työpaikat sikseen. Lapset ovat parasta nauruseuraa kaikkialla maailmassa.

DSCF7684

Uutisista ja kirjoista olen ja olette tekin lukeneet, että Kiina on Afrikassa kaikkialla. Se konkretisoituu erityisen hyvin Merawi-nimisen pikkukylän ympärillä avautuvalla maaseudulla.

Kun kävelen siellä työreissuilla, lapset osoittavat minua ja huutavat China! China! China!

Näille lapsille, jotka ovat asuneet koko elämänsä tällä seudulla, valkoinen ihonväri on yhtä kuin kiinalaiset, jotka rakensivat alueelle kastelujärjestelmiä viiden vuoden ajan.

Kerran jäin työmatkalla hengailemaan yhden tämän alueen lapsiporukan kanssa. Yhdellä porukasta oli kouluvihko. Kysyin, saanko vähän selata sitä, ja kun sain luvan, näin että vihkoon oli kirjoitettu amharaksi eri eläinten nimiä.

Luettelin lapsille näitä eläinten nimiä yksi kerrallaan. Kun kohdalle tuli ‘toota’ eli apina, esitin heille apinaa. Tämä esitykseni räjäytti potin totaalisesti, siis ihan totaalisesti! En voinut muuta kuin nauraa lapsien mukana, hetki oli vain niin vastustamattoman ihana.

Matkalla takaisin törmäsimme pariin muuhun lapseen pellon laidalla. Heidän kanssa puolestaan tanssimme pienen hetken, etiopialainen musiikki pauhasi autoradiosta. Yksi pikkupoika oli aivan erityisen lahjakas tanssija. Hän jäi mieleeni.

Pari viikkoa myöhemmin ajelimme toisella puolen tätä maaseutua, kun huomasin saman pikkupojan pellon laidalla.

Tunnistin hänet jo kaukaa, ja hän minut. Poika huusi: ”HELLLOOOOOOOOOOOOOOO!’. Moikkasimme fiiliksissä toisiamme, oli aika koskettava hetki.

DSCF7696

2 thoughts on “Maslow, unohdit tärkeimmän, nauramisen tarpeen

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s