Tiedätkö, kuinka valtava Afrikka on ja miksi sen maiden rajat ovat viivasuoria?

Afrikan karttaa katsellessa huomaa merkillisen seikan. Valtaosa mantereen maiden rajoista ovat hämmentävän suoria. Aivan kuin rajat olisi viivoittimella vedetty.

Ja juuri niin, viivoitinta apuna käyttäen, rajanveto on tapahtunut.

Eurooppalaisilla on pitkä historia tällä mantereella. 1400-luvulta lähtien, ja siitä eteenpäin noin 400 vuoden ajan, kauppatavaraa ja orjia rahdattiin Afrikasta Amerikkoihin. Tai oikeastaan koko kierros meni näin:

Laivat toivat Euroopasta esimerkiksi tekstiilejä ja aseita Afrikan länsirannikolle. Siellä tavarat vaihdettiin orjiin ja orjat lähetettiin samalla laivalla eurooppalaisten haltuunottamille Amerikoiden plantaaseille. Orjat – joita eurooppalaiset sieppasivat työvoimaksi yhteensä lähes puoli miljoonaa – jäivät plantaaseille pakkotöihin ja laiva lastattiin kaakaolla, kahvilla ja muilla hyödykkeillä, kunnes se lähti kohti Euroopan satamia. Näin kierros jatkui, monta sataa vuotta.

Varsinaisen Afrikan jaon eurooppalaiset kuitenkin aloittivat Otto von Bismarckin johdolla Berliinin konferenssissa vuonna 1884-1885.

Vuosisadan loppuun mennessä Afrikka oli jaettu eurooppalaisten temmellyskentäksi. Manner oli erilaisten siirtokuntien ja kauppa-alueiden tilkkutäkki.

Jakamisen periaatteena oli välttää konfliktia Afrikassa asemapaikkaa pitävien eurooppalaisten välillä. Keskusteluun ei kutsuttu Afrikan johtajia, eivätkä eurooppalaiset myöskään jaksaneet odottaa tutkijoiden ja maantieteilijöiden tuomaa informaatiota kentältä siitä, miten eri kansat ja etniset ryhmät ovat jakautuneet missäkin.

Eurooppalaiset eivät suinkaan kaikkialla Afrikassa kohdanneet suurta vastarintaa, sillä he lupasivat paikallisille, että eri etniset ryhmät saisivat kulkea täysin vapaasti rajojen yli. Nämä rajat kuitenkin jäivät voimaan myös Afrikan maiden itsenäistyessä 1960-luvulla. Nyt rajoja ei enää noin vain ylitetä.

Tämän tuloksena merkittävässä osassa Afrikan maita osa väestöstä kuuluu etniseen ryhmään, joka on jaettu kahtia keinotekoisesti vedetyn valtiorajan avulla. Kuvitelkaa Karjala takaisin-arvet mutta mittakaavassa kokonainen manner.

Otetaan esimerkiksi Afrikan sarvi.

Somalia jaettiin niin, että osa somaleista asuttaa pohjois-Keniaa, osa Etiopian Ogaden-aluetta ja osa Eritreaa ja Djiboutia. Kolme pitkäkestoista konfliktia Afrikan sarvessa ovat johtuneet juurikin näiden kansojen halusta palata osaksi Somaliaa.

Monen tutkijan mielestä yksi kolonialismin pahimmista seurauksista onkin tämä keinotekoinen rajojen veto, joka on taustatekijänä moneen konfliktiin vielä tänäkin päivänä.

Kolonialismi jätti myös jälkeensä kulttuuriperinteen, vallan keskittymisen harvoille. Kun siirtomaista lopulta tuli itsenäisiä, niiden yhteiskuntarakenteen pohjana oli instituutioita ja rakenteita, jotka keskittivät vallan pienen eliitin käsiin.

Ne olivat myös nuoria yhteiskuntia, joissa oli totuttu väkivaltaan voimankäytön muotona.

Toisaalta kriitikot sanovat, että Afrikka oli alikehittynyt jo ennen eurooppalaisten valtaa mantereella. Ja että kolonialismia ei saisi enää käyttää tekosyytä alikehittymiseen. On esimerkiksi maita, kuten Etiopia, jotka ovat köyhiä siitä huolimatta, ettei maa koskaan ollut siirtomaa.

Uhriaseman ottaminen ei varmasti olekaan kenenkään etu.

Mutta kyllä minun, valkoisen eurooppalaisen, näkökulmasta, on outoa, miten vähän meillä kouluissa puhutaan siitä, mikä on ollut meidän mantereemme vaikutus muuhun maailmaan. Tai mihin meidän kehityksemme ja rikkautemme osittain perustuu.

Toki muistan historiankirjojen siirtomaaluvut. Niistä jäi kuitenkin mieleen rohkeat tutkimusmatkailijat, seikkailijamiehet, ei juurikaan kritiikki.

Mitä me voisimme oppia väkivaltaisesta historiastamme? Aivan kuten Saksassa käsitellään maan lähihistoriaa, tulisi kaikissa eurooppalaisissa kouluissa pohtia oman väkivaltamme ja vääryyksiemme historiaa. Varsinkin nyt, kun muukalaisviha ja kaikkien muslimien tai muiden uskontojen niputtaminen väkivaltaiseksi tai fundamentalistiseksi lisääntyy Euroopassa.

Tämä pohdinta olisi tärkeää etenkin siksi, että nyt me eurooppalaiset olemme demokratian lähettiläitä.

Kuinka moni muistaa, että vain sata vuotta sitten suurin osa Afrikan valtioista joutui taistelemaan vapaudestaan juuri niitä maita vastaan, jotka tänä päivänä pitävät itseään demokratian mallimaina?

DSCF7549

Mitä enemmän näen, kuulen ja opin täällä, sitä vähemmän voin sanoa, että tiedän mistään mitään.

Siinä on oma vaaransa. Jos aina sanoo, että kaikki on suhteellista, riippuu tilanteesta, niin silloin ei tule sanoneeksi mitään ja on vain yksi veltto tuuliviiri ilman periaatteita.

Erotan kyllä väärän ja oikean. On paljon asioita, joita kaipaan kotimaastani ja yhteiskunnastamme.

Mutta ei ole olemassa yhtä Afrikkaa, yhtä ratkaisua, yhtä totuutta, yhtä barbaarista kansaa ja yhtä valistunutta kansaa.

Afrikka on valtava. Paljon valtavampi kuin kartat kertovat. (Alun kartta on lainattu täältä).

Noin 89 Suomea mahtuisi Afrikan alueelle. Lue uudestaan: 89.

Etiopia on valtava. Tämä maa on 3,5 kertaa suurempi kuin koko Suomi. Pelkästään Amharan alueella elää neljä kertaa enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa. Matka Bahir Darista Afrikan mantereen länsirannikolle, Senegalin pääkaupunkiin Dakariin, on noin 7700 kilometriä – se on kuusi kertaa Suomen maan pituus. Siihen matkaan mahtuu aika paljon historiaa ja erilaisuutta.

Tälle mantereelle mahtuu paljon vääryyksiä ja murhetta mutta myös kaikkea muutakin.

Kaikki, mitä luette Suomessa tai muualla maailmassa vaikkapa nyt Etiopiasta, on vain yksi kertomus tästä maasta.

Saman lailla tämä blogi on vain yhden ihmisen kertomus. Kaikki, mitä kirjoitan tähän blogiin, teidän tulisi lukea sillä varauksella, että kuvaan näkemääni oman linssini läpi.

Ja vielä Etiopiasta: kaikista Afrikan maista tämä on tosiaan ainoa, joka onnistui pysymään itsenäisenä koko siirtomaakauden ajan. Tämän etiopialaiset tietävät varsin hyvin, ja tästä syystä muut Afrikan maat saattavat kutsua etiopialaisia hieman ylpeiksi tai omahyväisiksi.

Etiopian keisari Menelik I taisteli 1896 pohjois-Etiopiassa Adwan kaupungissa italialaisia valloittajia vastaan ja säilytti maan itsenäisyyden. Tässä etiopialaisen Teddy Afron biisissä hehkutetaan tuota Adwan voittoa, ja  tuon voiton johdosta toukokuun viides päivä on Etiopiassa kansallinen vapaapäivä.

 

 

 

2 thoughts on “Tiedätkö, kuinka valtava Afrikka on ja miksi sen maiden rajat ovat viivasuoria?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s