Vieraskynä: Ripe, Stetsoni, Gaselli ja mä

It’s a Hard Knock Life for a Street Dog in Bahir Dar. Ja Bahir Darissa elää aika monta koirajengiä. Törmään näihin jengeihin vähän kaikkialla: työmatkoilla, kaupungilla, torilla, peltojen laidoilla. Erityisen usein törmään yhteen tiettyyn koirajengiin. Ja niinhän siinä käy, että näistä koirista alkaa pitämään ja nähdessäni jengin morjestan niitä kuin vanhoja tuttuja.

Tällä viikolla olen kiinni kiireisessä työtehtävässä, joten on ensimmäisen vierasblogin aika. Ajattelin, että on pelkästään kohtuullista antaa ääni katukoirajengille. Siispä tämä seuraava kirjoitus tulee koirajengin johtajalta itseltään, olkaa hyvät.

* * *

No mä esittelen nyt meidät täs.

Ripe on meist vanhin. Se asu hetken jonkun faranjin luona, kun ne adoptoi sen. Siin vaiheessa se ei jutellu meille eikä ees kattonut meihin päin, kun se kävi sen faranjin kanssa lenkillä. Kieltämättä aika loukkaavaa, mutta kuka ei fiilistelis säännöllisiä ruokailuaikoja, rapsutusta ja rikasta elämää? Kaikki katukoirathan siit salaisesti ja vähemmän salaisesti unelmoi. No me aateltiin sillon, et ehk Ripee ei enää näy näillä kulmilla. Soronoo.

Sit meni muutama kuukaus ja ne faranjit muutti jonnekin. Yks kaveri kerto et Mosambikiin. Huu knous, ju knou? No siin vaihees käviki – ylläri ylläri – niin, ettei ne ottaneet Ripee mukaan. Ripe nähtiin niiden faranjien lähdön jälkeen pari kertoo ulvomas portin ulkopuolella, mutta turhaan, vartijat vaan heitti sitä kivillä. No en mä tietty halunnut, että vanhaa kaveria kohdellaan noin. Lenkkeilin yks aamu sinne portille ja sanoin Ripelle, et tuu messiin. Siitä lähtien ollaan oltu taas frendejä. Ripe on myös ton insidentin jälkeen ruvennut lobbariksi; se ajaa eläinten oikeuksia. Mut kuulemma ne ei ole tärkeitä Etiopian talouskasvun kannalta, joka tapaukses hyvä et sil riittää älyllisesti haastavaa hommaa, koska se on meist fiksuin.

Sit on Stetsoni. Sil on tollanen nimi, koska joskus vuosia sitten se oli ammattilainen koiranäyttelyissä Addiksessa. Niis näyttelyis sen bravuuri oli, et sillä oli stetsoni päässä. Sillon sillä oli mieletön elämä: lihaa ja naisia riitti. Se oli myös esiintymässä jonkun kuuluisan räppärin musavideolla ja poseeras koiranruokamainoksen mallina. Koko Addiksen koirayhteisö oli tassuillaan sen edessä. No sit kävi niin et Stetsoni loukkas jalkansa, kun se kai innostu liikaa jossain bileissä ja hyppäs koirahotellin uima-altaaseen, joka olikin tyhjä. Siin vaiheessa ei ollu enää näyttelyihin asiaa. Joku paikallinen rekkakuski sääli linkuttavaa koiraa ja otti sen automatkalle mukaan Bahir Dariin. Stetson hyppäs pois puol tuntii ennen Bahir Daria Mechan kohdalla ja linkutti kaupunkiin, jossa se tapas meidät. Se yrittää käännyttää meitä kaikkia kasvissyöjiks, kun sen näyttelyaikoina se oli ruvennut hotjoogaamaan ja vegaaniksi, ja sanoi, että voi paljon paremmin.

Sit meidän mukana pyörii myös yks Gaselli. Sillä on tollanen nimi, koska sillä on laihat jalat ja se juoksee meist nopeiten. Gaselli tuntee ihan kaikki täst kaupungist. Se ei koskaan ollut aggressiivinen tai väkivaltainen vaan voittanut sympatiat puolelleen olemalla luotettava ja ystävällinen, molemmat piirteitä joita henk.koht en katukoirana arvosta, mut on kasvatettu olemaan varuillaan ja tarpeen tulleen vihainen. No Gaselli on kuitenki meist se, joka saa leipää, lihaa ja jämiä kerjättyä parhaiten. Sen vaan tarttee mennä jonkun torimyyjän viereen ja ne kaikki alka sanomaan ‘ushaaaa konjoooo’ eli voi miten ihana koira. Vähän oon kyl aika usein sillai et miks just Gaselli? Ihan sama, iso G pitää meidät kylläisinä.

No sit oon minä, Shitto (tarkottaa amharaks hajuvettä, en tiedä miks mutsi anto mulle tollasen nimen). Mutsi sano mulle, et ollaan aina oltu katukoiria. En mä sääli itteeni, välil vaan toivoisin, et ihmiset potkis ja heittelis kivillä vähemmän. Mun mutsi kuoli kun olin tosi pieni, ja silloin päätin et mun on pakko löytää frendejä, jotta selviän. Mun lempiharrastuksiin kuuluu lenkkeily, virtahepojen moikkaus lauantaiaamuisin Niilin varrella, sämpylöiden varastaminen (vähentynyt kun Iso G tuli kuvioihin) sekä loikoilu savimajan päällä aurinkoisella kelillä, eli joka päivä. En vaadi paljon elämältä, mut frendeiltä kylläkin: pitää olla lojaali, muuten en kattele pitkään, mutta toisaalta annan kyl anteeks ihan kaikille.

Et tässä tää meidän jengi niinku ois. Kyl joskus pyörii muitaki messis mut tää nelikko on pitänyt pisimpään yhtä.

Kaupungil pyörii Gasellin mukaan huhuja, että kirkon takana on jotain hylättyjä lampaanpäitä pääsiäisen jäljiltä. Ne on herkkua, ja niiden avulla jaksetaan pitkälle keskiviikkoon. Lähetään siis sinne nyt.

Kiitti ku sain kirjottaa tähän plokiin, Laura ei luvannut rahaa mutta mainetta kylläkin, ja se on etiopialaiselle katukoiralle arvokkaampaa valuuttaa ku mitkään eurot, birrit tai bitcoinit.

DSCF7415

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s