Kolumnini Kepan verkkosivuilla: Milloin viimeksi juttelit viljelijän kanssa?

Kirjoitin kolumnin Kehitysyhteistyön palvelukeskukselle Kepalle. Teksti on julkaistu alkuperäisessä muodossaan Kepan verkkosivuilla 22.4 ja voit lukea sen täältä. 

* *

Eräänä huhtikuisena perjantai-iltana istun Bahir Darissa, Etiopiassa hankkeemme toimistolla paikalle kutsutun konsultin kanssa. Olemme juuri saaneet päätökseen kahden viikon aherruksen.

Tehtävänämme on suunnitella hankkeen baseline-tutkimus eli selvittää, mikä on projektialueen lähtötaso tietyissä mitattavissa muuttujissa, kuten alle 5-vuotiaiden ravitsemuksessa tai perunan ja sipulin satotasoissa.

Konsultti sanoo iltapäivän päätteeksi: olen ollut täällä nyt kaksi viikkoa, mutta emme ole jutelleet yhdellekään viljelijälle.

Tilanne on kaikessa absurdiudessaan ja koomisuudessaan valaiseva, mutta ei varmastikaan ainutlaatuinen.

Kuinka moni kehitysyhteistyöprojekti tapahtuu siistien toimistoseinien sisällä, kaukana hankkeen hyödynsaajista tai oikeammin nimettynä asiakkaista?

Tunnen täällä monia kollegoita, jotka viihtyvät parhaiten toimistolla, eivät kentällä. Enkä syytä heitä.

Kentällä olo voi aiheuttaa tunteita, joiden kanssa ei mielellään haluaisi olla tekemisissä: epämukavuutta, riittämättömyyttä, häpeää, ja etenkin seuraavan kysymyksen asettamista itselleen: auttaako projektini todellisuudessa millään lailla tätä ihmistä, viljelijää?

Juuri tuo epämukava kysymys on se tärkein kysymys, jolle kaikkien kehitysyhteistyöhankkeissa työskentelevien tulisi itsensä altistaa, ja mahdollisimman tasaisin väliajoin.

Mitä me edes tiedämme maailman köyhistä?

Tiedämme, että vaikka köyhien määrä kaupungissa kasvaa, elää maailman köyhien enemmistö edelleen maaseudulla: he ovat pienviljelijöitä, maattomia maataloustyöntekijöitä, paimentolaisia, naisia ja lapsia. Enemmistö heistä asuu Saharan etelänpuolisessa Afrikassa ja eteläisessä Aasiassa.

Etiopia puolestaan on yksi maailman köyhimmistä maista, jonka talouden selkärankana toimii maatalous. Etiopia kaupungistuu naapurimaitaan hitaammin ja maatalouden tuottavuus on yksi maailman alhaisimpia. Suurin osa maan köyhistä on maaseudun pienviljelijöitä.

Tässä on tilastotiedolla ilmaistu köyhien massa maailmalla ja Etiopiassa, ja siihen yleistettävissä oleva tieto loppuukin.

Meillä kaikilla on tarve laittaa tuo köyhä massa jonkinlaiseen muottiin. Rikkailla avustustyöntekijöillä on omat ennakkoluulonsa, mutta niin on etiopialaisilla itselläänkin.

Virallisissa puheissa maataloutta – köyhien pääasiallista elinkeinoa – pidetään täällä tärkeänä, mutta käytännössä maaseutu on paikka, jossa unelmat kuolevat, kun taas kaupungeissa niitä syntyy.

Etiopia on pinta-alaltaan yli kolminkertainen Suomeen verrattuna. Siksi emme voi puhua yleistäen etiopialaisista viljelijöistä. Jos kysymme etelän Oromian viljelijöiltä vastausta johonkin kysymykseen, saamme heiltä erilaisen vastauksen kuin pohjoisen Amharan alueen viljelijöiltä.

Ja jos mietitään kehitysyhteistyötä näiden amharalaisten viljelijöiden näkökulmasta, vaikuttaa osa siihen liittyvästä hallinnosta täysin päättömältä.

Otetaan esimerkiksi erilaiset kehitysyhteistyön muotisanat. Tällä hetkellä yksi niistä taitaa olla “value chain” eli arvoketju.

Sellaisessa arvoketjuprojektissa minäkin olen töissä. Arvoketjun ajatus on oivallinen: ei ole järkeä kehittää jonkun alueen viljelyä ja huomata projektin aikana, että eihän viljelijöillä ole mitään paikkaa, minne myydä tuotettaan. Arvoketjussa yritetään kiinnittää huomiota koko ruuantuotannon ketjuun, pellosta pöytään.

Toisaalta arvoketjuprojektit voivat liiaksikin sitoa kätemme, meidän projektimme tapauksessa perunaan ja sipuliin. Työmme oletukseen kuuluu, että projektialueen viljelijät haluavat ehdottomasti viljellä näitä kahta ruokakasvia seuraavan kolmen vuoden ajan.

Todellisuudessa maaseudun pienviljelijä toimii eri tavalla. Jos vehnästä saa paremman hinnan yhtenä vuonna, saattaa hän siirtyä kokonaan sipulin viljelystä vehnään. Ja niin edelleen. Elinkeinon ja toimeentulon monipuolistaminen on yksi pienviljelijöiden selviytymyskeinoista, ja siihen liittyvään päätöksentekoon vaikuttavat lukuisat eri muuttujat – monia niistä emme ehkä edes tunne.

Siksi tarvitaan jatkuvaa oppimista ja keskustelua viljelijöiden kanssa projektin aikana. Jos huomaamme, että jokin asia ei toimi, voimme muuttaa projektin kurssia sen aikana.

Me kehitysyhteistyön suunnittelijat ja työntekijät voimme puhua vuosittain vaihtuvista painotuksista, avainsanoista, temaattisista alueista, arvoketjuista sekä läpileikkaavista tavoitteista.

Silti työmme tuloksena pitäisi aina olla ihmisten hyvinvoinnin, onnellisuuden ja elinolojen parantaminen. Siinä kehitysyhteistyön tavoite, tiivistettynä, ilman jargonia.

Miten se tavoite saavutetaan?

Siihen osaavat parhaiten vastata ne ihmiset, joiden elämää ollaan parantamassa.

Siksi yritänkin tasaisin väliajoin esittää itselleni kolme kysymystä:

  • Osaanko sanoa “en tiedä” sen sijaan, että sanon “näin tämä asia menee”?
  • Milloin olen viimeksi jutellut viljelijän kanssa?
  • Ja milloin olen viimeksi kysynyt viljelijältä: mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä?

2 thoughts on “Kolumnini Kepan verkkosivuilla: Milloin viimeksi juttelit viljelijän kanssa?

  1. Kiitos Laura tästä blogista kokonaisuudessaan! Olen lukenut sitä suurella mielenkiinnolla, kirjoitat kiinnostavista aihesta monipuolisesti ja usein on mahdollisuus myös oppia jotakin uutta! Olen vain ollut laiska kommentoija, vaikka harvoin minulla olisi mitään uutta lisättävää ollutkaan, sillä monesti on tehnyt vain mieli huutaa, että “juuri näin, enpä voisi enää selvemmin asiaa ilmaista!”, kuten esim. suomalasta eläintuotantoa ja siihen kohdistuvaa kritiikkiä käsittelevän kirjoituksen kohdalla. Naistenpäivän kirjotus oli ihanan kannustava naisille etenkin miesvaltaisilla aloilla ja muutenkin; enemmän itseluottamusta ja vähemmän pelkoa epäonnistumisesta, mutta voi jotenkin niin hankalaa, ainakin minulle…

    Ja hienoa, että olette mitä ilmeisimmin kotiutuneet enemmän kuin hyvin! Jään odottamaan uusia kuulumisia kehitystyöläisen arjesta!

    1. Moi Anni,

      Suurkiitokset. Mahtava kuulla, että luet blogia ja ennen kaikkea kiitos kun annoit palautetta. Todellakin jatkan kirjoittelua 🙂 Aurinkoista kevättä sinne.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s