Miksi eläinten hyvinvointi on meille niin kipeä kohta?

Jossain Suomen maassa on tällä hetkellä ihminen, joka on lakannut googlaamasta nimeään, koska hän ei halua enää lukea keskustelupalstoilta itsensä solvaamista. Tai sitten hän on kasvattanut itselleen paksun nahan ja palauteryöppy on vain lisännyt vettä myllyyn.

Puhun tietenkin Evelina Lundqvistista, jolta ilmestyi viime kuussa kirja ‘Salainen päiväkirja eläintiloilta‘. En ole vielä lukenut kirjaa mutta seurannut sitä seurannutta keskustelua ihmetellen.

Kirjan aiheuttamat reaktiot kertovat mielestäni enemmän suomalaisen maatalouden itsetunto-ongelmasta kuin mistään muusta.

Suomi on merkillinen maa. Vallalla on kerrallaan korkeintaan yksi ääni ja tässä tapauksessa sitä uskalsi lähteä kritisoimaan tuollainen tytönhempukka (35-vuotias maatalous-metsätieteiden maisteri), joka kaiken lisäksi on vegaani (tutkitusti vegaanit ovat ydinsodan ja ilmastonmuutoksen lisäksi maailmanrauhan suurin uhka).

Siis todellako on suomalainen maatalous helisemässä, kun yksi ihminen kirjoittaa siitä kriittisen kirjan?

Jos ottaisin itseeni kaikista kehitysyhteistyökriittisistä artikkeleista, tv-ohjelmista, elokuvista, dokumenteista, kirjoista ja keskustelupalstoista – joita muuten ilmestyy paljon – voisin saman tien hypätä Tana-järveen iso kivi jalkaani sidottuna.

Haluaisin tietenkin kertoa kaikille kritisoijille, että minä teen asioita erilailla, valitatte väärälle ihmiselle.

Sen sijaan koen velvollisuudekseni ottaa palautetta vastaan verorahoilla tehtävästä toiminnasta – jollaista muuten maatalous myös on.

Negatiivisen palautteen vastaanottaminen on pirun vaikea juttu. Kaikki asiakaspalvelutehtävissä työskennelleet tietävät tämän hyvin. Usein negatiivinen palaute kohdistuu meihin itseemme, vaikka meillä itsellämme ei olisi ollut mitään tekemistä asiakkaan pahan mielen kanssa. Palaute voi loukata ja kolhia egoa. Ja pahimmassa tapauksessa se kyseenalaistaa koko elinkeinosi.

Olen saanut työelämäni tärkeimpiä oppeja Stockmannilla työskennellessäni. Pomoni sanoi minulle, että tulet työssäsi vastaanottamaan monia reklamaatioita. Reklamaatio kohdistuu aina sinuun, halusit sitä tai et. Vaikka et olisi reklamaation taustalla, otat palautteen tyynesti vastaan, koska edustat asiakkaalle sitä organisaatiota, jossa reklamaatioon johtanut toimi kohdistui. Opit ottamaan syyt niskoillesi, vaikka et pitäisi siitä. Ja sitten alat miettimään, mitä voitaisiin tehdä toisin. Itsetuntosi kestää sen kyllä.

Miten eläinten hyvinvointia koskeva reklamaatio tässä tapauksessa otettiin julkisesti vastaan?

Se teilattiin alas sillä argumentilla, että ‘on niitä hyviäkin tiloja, kirja käsittelee poikkeustapauksia, tämä ei koske meitä’.

Siltikin, jokainen eläintuottaja on osa sitä järjestelmää, josta eläinten hyvinvointiin liittyviä epäkohtia löydetään, olivat he sitten niihin itse syyllistyneet tai eivät. Ja sen järjestelmän sisältä, oman viiteryhmän sisältä, on myös paljon helpompi saada muutosta aikaiseksi kuin ringin ulkopuolelta. Siksi palaute ja kritiikki olisi mielestäni tyylikkäämpää ottaa vastaan arvokkaasti. Feedback is a gift.

Sanomalla ääneen, että suurin osa on hyviä tiloja, myönnetään, että olemassa on myös huonoja, eläinten oikeuksia polkevia tiloja. Niiden olemassaolo tänäkin päivänä muistuttaa ilmiötä, jossa tuttuja rattijuoppoja suojellaan enemmistön hiljaisella hyväksynnällä vinkkaamalla teillä olevista ratsioista.

Eläinten hyvinvoinnin laiminlyöntiä ei voi hyväksyä sillä argumentilla, että suurin osa tekee asiat toisin.

Näitä asioita pohtivia ja eläinten hyvinvointia arvostavia tuottajia tämä kritiikki ärsyttää, tietenkin.

Muistan tapauksen, jossa olin hakemassa ruokapiirille kananmunia suoraan tuottajalta ja matkalla tilalle pysähdyin kavereiden kanssa ottamaan kuvia kauniista peltomaisemasta. Paikalle ajaa traktorillaan naapuritilan isäntä, joka kysyy mitä oikein teemme. Otamme kuvia tästä kauniista maisemasta, sanomme. Eikun mitä te oikeasti teette? Mistäs lehdestä te olette? Tuottajan epäluulo oli edennyt tuohon pisteeseen, jäimme sanattomaksi.

Moni suomalainen tuottaja tietää, että eläimen hyvinvointi tarkoittaa myös laadukasta lopputuotetta. Lypsyasemalla on parempi putsata eläimen utareet varoen ja huuhdella ne lämpimällä vedellä, jottei maitoon pääse bakteereita. Eläinten on hyvä päästä laitumelle, jotta ne saavat laatunurmea syödäkseen. Pihatossa lehmä viihtyy paremmin kuin parsinavetassa. Esimerkiksi näin.

Sitten on taas tuottajia, joita olen tavannut Farmari-messuilla tai maatiloilla, ja nämä ovat suoria sitaatteja heidän suustaan: ‘Ei näiden eläinten kanssa ruveta tunteilemaan tai hempeilemään. Sääli on sairautta.’ Olen ollut vahvasti eri mieltä tuottajan kanssa, kun vasikka viedään emonsa luota 12 tunnin päästä poikimisesta ja siirretään pieneen karsinaan, johon ‘laitetaan mahdollisimman vähän olkia, etteivät totu mihinkään pehmoelämään’. Olen ryhtynyt kasvissyöjäksi eläintilalla työskenneltyäni. Olen vieraillut lukuisissa eri kanaloissa maailmalla ja Suomessa, enkä ole viihtynyt niissä monessakaan. Olikin raikasta löytää kanala, jossa ei tullut paha olo – sieltä ostin kananmunia koko viime vuoden ajan hyvillä mielin.

Täällä Etiopiassa ollessani olen saanut uudenlaista näkökulmaa eläintuotantoon. Tapaan perheitä, joissa lapset ovat terveempiä ja paremmin ravittuja, kun perheellä on eläimiä, ja lapset saavat maitotuotteita ja hyvälaatuista eläinperäistä proteiinia syödäkseen. Lihan osuus ruokavaliosta on pieni, mutta siitä ollaan valmiita maksamaan. Eläimiä arvostetaan, koska ne ovat varallisuutta ja paljon muutakin kuin tuotantoyksikköjä.

Samalla koen vieraantuvani siitä maailmasta, jossa Mannerheimintiellä mainostetaan euron hampurilaisia, ja jossa lähikaupan hyllyllä myydään kymmeniä eri leikkeleitä, joista asiakas maksaa ehkä muutaman euron ja voi jopa heittää viimeiset palat pois, koska ne ovat kuivahtaneita. You have to forget the animal to enjoy the steak, ja siinä on tiivistetyssä muodossa nykyisen ruokajärjestelmämme parantamisen kokoinen aukko.

Ja se surettaa, jos meidän ruokajärjestelmämme paras vientituote on tehomaataloudeksikin kutsuttu järjestelmä, jossa eläinten rooli muuttuu radikaalisti Etiopian nykyisestä, tehden maasta samalla ‘kehittyneen’.

Samalla olen todella kyllästynyt siihen keskustelun sävyyn Suomessa, jossa kaikki maataloustuottajat niputetaan landepaukuiksi ja tietämättömiksi sadisteiksi.

Suomesta löytyy paljon tuottajia, joille voi osoittaa arvostustaan olemalla valmis maksamaan eettisesti tuotetusta eläintuotteesta. Ennen kuin sanot, ettei sinulla ole varaa maksaa tällaisesta lihasta, kerro samalla, kuinka paljon olit valmis sijoittamaan iPhone4:n päivittämisestä iPhone5-malliin.

Kuluttaja voi myös kannustaa tuottajia järjestämään esimerkiksi avointen ovien päiviä, joita moni muuten jo tekee.

Ja sen sanottuani tiedän, että pelkästään tuo ei auta: tarvitaan politiikkaa, joka ohjaa tuotantoa oikeampaan suuntaan. Ja siinä ei auta se, että tuottajat ja etujärjestöt leimaavat eläinoikeusaktivistit ja muut eettisyydestä kiinnostuneet kuluttajat tietämättömiksi hipeiksi.

Kyse on isommasta ilmiöstä kuin pelkästä maataloudesta. Sama ilmiö koskee vaateteollisuutta ja monia muita teollisuuden aloja. Olemme valmiita ostamaan kasoittain halpoja vaatteita, jotka valmistetaan Bangladeshissa luhistuvissa tehtaissa. Kun yrityksen – esimerkiksi maatilan – menestys määritellään pelkästään taloudellisen tehokkuuden perusteella (ennen kuin huutelette sieltä, että yrityksen ainoa tehtävä on tuottaa osakkeenomistajille voittoa, tutustukaa tähän artikkeliin), poljetaan aina jonkun oikeuksia. Nykyisen järjestelmän mahdollistaa tilanne, jossa ne joilla ei ole ääntä, voidaan valjastaa työvoimaksi. Tällä hetkellä työvoima on Aasiassa ja Afrikassa halpaa. Ja eläimet eivät osaa puhua.

One thought on “Miksi eläinten hyvinvointi on meille niin kipeä kohta?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s