Maailman ruokavaliot yhdenmukaistuvat ja yksipuolistuvat

Mikä yhdistää ekologeja ja ravitsemustieteilijöitä? Voidaan sanoa, että kumpienkin mielestä monipuolisuus ja monimuotoisuus parantavat biologisten järjestelmien (ekosysteemi, ihminen) toimintaedellytyksiä ja terveyttä.

Monipuolisuus ja monimuotoisuus eivät silti kuvasta nykyistä globaalia ruokajärjestelmää.

Maailma – Etiopia sen mukana – on menossa siihen suuntaan, että matkustamme minne tahansa, löydämme samankaltaista ruokaa sen kaikista kolkista.

Tähän kehitykseen on paneutunut myös uusi tieteellinen tutkimus, jossa seurattiin viimeisen 50 vuoden ajalta maailman ruuantuotannossa käytettyjä viljelykasveja.

Ihmistä kohti tuotettu ruuan määrä kaloreissa mitattuna on tarkastellulla aikavälillä maailmanlaajuisesti noussut. Tämä modernin maatalouden saavutuksiin kuuluva teko on myös vähentänyt lajimäärää, joista ihminen on henkensä pitimiksi riippuvainen.

Muutama iso peluri jyrää maailmanlaajuisessa viljelykasvien turnauksessa. Näitä ovat vehnä, riisi, maissi ja ohra. Lisäksi tutkimuksessa selvisi, että levinneisyyttään kaikkialla maailmassa ovat lisänneet erityisesti öljykasvit, kuten soijapapu, öljypalmu ja auringonkukka.

Eniten ruokailutottumukset ovat muuttuneet lähemmäksi globaalia, yhdenmukaista standarditasoa Itä- ja Kaakkois-Aasiassa sekä Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa.

Länsimaiset elintavat leviävät kaikkialla maailmassa nopealla vauhdilla, eikä tämä kehityskulku näytä hidastumisen merkkejä.

DSCF6805

Tietyt trendit vaikuttavat erityisen paljon ruokailutottumusten muutoksiin ja maataloudessa käytettävän geneettisen aineiston kapenemiseen.

Yksi tällainen trendi on tulotasojen kasvu. Kun ostovoima paranee, lisääntyy esimerkiksi eläinperäisten tuotteiden kulutus. 

Kaupan vapauttamisella ja logistiikan kehittymisellä on myös roolinsa. Massamedia ja mainonta luo mielikuvia ja mielihaluja.

Perhekoon pieneneminen ja naisten siirtyminen töihin on monissa maissa lisännyt puolivalmisteiden ostoa. Lisäksi ruuantuotannossa käytettävien lajimäärän kapenemiseen on vaikuttanut muutaman lajin suosiminen kansallisen ja kansainvälisen tason (maatalous)politiikassa.

Tällaista tukea nauttivia viljelykasveja ovat esimerkiksi maissi ja soijapapu.

Näitä muutamaa dominoivaa lajia (vehnän, ohran ja riisin ohella) on helppo puolustaa sillä argumentilla, että on pitkälti niiden ansiota, että maailmassa saatavilla olevan ruuan määrä on kasvanut rinnan väestönkasvun kanssa.

Toisaalta esimerkiksi Yhdysvalloissa suurin osa nykyisistä maissisadoista menee eläinten rehuksi, autojen polttoaineiksi ja vientiin.

Maatalouden tuottavuudesta voidaankin puhua kahdella tavalla: kuinka suuria satoja saadaan hehtaarikohtaisesti tai kuinka monta ihmistä ruokitaan yhdellä hehtaarilla.

Näiden muutaman lajin tuottavuus ei ole itseisarvo sellaisten haasteiden kuten ilmastonmuutoksen ja halvan öljyn loppumisen edessä. Lisäksi nykyään peräänkuulutetaan yhä enemmän ravitsemuksellisesti arvokkaan ruuan puolesta. Ravitsemus on ruokaturvan pilari siinä missä saatavilla olevan ruuan määräkin.

DSCF6791

Maailman ruokaturvan kannalta on myöskin riskialtista pistää kaikki munat samaan koriin. Taloustermeillä sanottaisiin, että riski kannattaa hajauttaa.

Yhden lajin monokulttuurit ovat herkkiä niin tauti- ja tuholaisepidemioille kuin maailmanmarkkinoiden hintaheilahteluillekin.

Tulevaisuuden – ja nykyhetken – ruokaturvan kannalta onkin tärkeää keskittyä myös sellaisten viljelykasvien säilyttämiseen ja vaalimiseen, joilla on paikallisille ihmisryhmille suuri ravitsemuksellinen merkitys, ja jotka voivat kasvaa myös vähäisillä tuotantopanoksilla ja marginaalisilla mailla.

Tällaisten geeniresurssien säilöminen on korvaamatonta työtä ja siinä ovat tärkeässä roolissa niin kasvinjalostajat kuin luomuviljelijätkin.

Ruoka ja ruuantuotanto ovat kiinnostavia yhteiskunnallisen muutoksen peilejä. Etiopia on tällä hetkellä kehityksen murroskohdassa. Se on edelleen valtavan köyhä maa, jossa suurin osa ihmisistä saa elantonsa maataloudesta. Kaupungistuminen kuitenkin kiihtyy koko ajan, ja vaikka se Etiopiassa tapahtuu naapurimaita hitaammin, arvioidaan, että vuonna 2050 jo 70 prosenttia maailman väestöstä asuu kaupungeissa.

Etiopian maaseudulla päivä rytmittyy edelleen peltotöiden, eläinten hoidon ja sään mukaan. Kauden tuotteet myydään toreilla, jotka on rikkaissa maissa brändätty Farmers’ marketeiksi. Silloin kun on mangon satokausi, syödään mangoa. Silloin kun on guavan satokausi, syödään guavaa. Eläinperäisiä tuotteita syödään säännöstellen ja harkiten. Jos sataa kaatamalla, ei kalamarketilta saa kalaa – papyrusveneillä kun on vaikea kalastaa kaatosateessa. 

DSCF6799

Pääkaupungissa Addis Abebassa muutos ja kehitys on silmiinpistävää: se näkyy esimerkiksi supermarkettien lisääntymisenä tai niiden runsaana valinnanvarana. Hyllyt notkuvat tuontituotteita ja puolivalmisteita.

Pikaruokaravintoloita ei Addiksessa vielä näy – tämän kieltää kansallinen lainsäädäntö – mutta ranskalaiset, hampurilaiset ja pizzat ovat jo monen paikallisen ravintolan vakiovalikoimassa tässä injeran luvatussa maassa.

Hyvä esimerkki paikallisten raaka-aineiden korvautumisesta uusilla on case ruokaöljy. Etiopiassa on vuosikymmeniä (vai peräti vuosisatoja?) käytetty paikallisesta öljykasvista nougista tehtyä ruokaöljyä. Nyt se on pikku hiljaa korvautumassa Lähi-idästä tuodulla palmuöljypohjaisella Viking Oil-valmisteella.

Paikalliset kertovat, että tuontiöljy on halvempaa. Viljelijät puolestaan sanovat, etteivät enää ehdi viljellä nougia, koska viljely pitää keskittää tuottoisiin lajeihin, kuten maissiin ja vehnään. Noug on erinomainen maanparannuskasvi sen typensidontaominaisuuksien vuoksi. Paikalliset vanhukset väittävät, että Viking Oil lisää nivelkipuoireita ja aiheuttaa selittämättömiä sairauksia.

Perinteinen, Etiopiasta kotoisin oleva ravitseva teff-vilja taas on hintansa puolesta karkaamassa paikallisten käsistä ja korvautumassa muilla viljoilla.

On mielenkiintoista seurata täältä käsin, millaiseen suuntaan paikallinen maatalous ja ruokakulttuuri kehittyy. Varsinkin, kun osa sen tämänhetkisistä elementeistä on sellaisia, joihin nyt rikkaissa länsimaissa kaivataan takaisin.

Japanista on tästä yksi mielenkiintoinen esimerkki. Siellä kulttuuria, myös ruokakulttuuria, on kehitetty omista lähtökohdista ja länsimaista on vaikutteita otettu ainoastaan valikoiden. Toisin sanoen se on poikkeuksellinen rikkaiden teollisuusmaiden joukossa. Tämä heijastuu Japanissa paikalliseen ruokavalioon, joka sisältää runsaasti vihanneksia, soijaproteiinia ja kalaa. Terveellisestä ruuasta ei ole tullut elintasokysymys. Siitä mallia muillekin!

3 thoughts on “Maailman ruokavaliot yhdenmukaistuvat ja yksipuolistuvat

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s