Yes, We Know It’s Christmas

Viime viikolla olin kenttävisiitillä kylässä, jossa perässämme kulki lapsilauma. Lapset parveilivat ympärilläni hokien ’Money, money, pen, pen, money, money, pen!’.

Tämä ei suinkaan ole epätavallista. Joka päivä Bahir Darissa joku lapsi huutaa ”Money!” pyöräillessäni ohi. Faranjin lisäksi se on toinen nimeni täällä. Yksi lapsi nosti kerran panoksia ja huusi jalkakäytävältä minulle ”10 000 dollars!”.

Yleensä tuo on helppo ohittaa, mutta kenttävisiitillä jotenkin häkellyin lapsilaumasta ja kaivoin laukustani yhden kynän.

Hätäisesti heitin kynän lapsille ja siitähän syntyi kaaos. Tilanne oli vähän ahdistava. Lapset ryntäilivät kynän perään, kaatuilivat toistensa päälle ja riitelivät siitä kuka saa kynän.

Paikalle tuli joku vanhemmista heristämään minulle närkästyneenä sormea. Selvästi tuo kynän antaminen ei ollut toivottu tai hyvä juttu.

Surullisenkuuluisa tilanne, nyt myös valokuvana! Kuva: Thomas Dubois
Surullisenkuuluisa tilanne, nyt myös valokuvana! Kuva: Thomas Dubois

Ja ihan oikeassahan vanhempi oli.

Lapsille tekoni oli merkki siitä, että kerjäämällä  rikkaalta faranjilta todennäköisesti aina saa jotakin.

Minulle itselleni tuo hetki – ja sitä seurannut morkkis –  oli muistutus siitä, miten helposti sitä asettaa itsensä hyväntekijän asemaan.

(Joo, tämä oli yksittäistapaus, ja kyseessä oli lapsilauma, eikä tuo kerjääminen ole välttämättä kovin erilaista siitä mitä 5-vuotias suomalainen lapsi harrastaa kaupan karkkihyllyllä. Mutta se sai minut kuitenkin ajattelemaan laajemmin auttamista ja hyväntekeväisyyttä.)

Kehitysyhteistyö ja auttaminen ei saisi olla hyväntekeväisyyttä. Hyväntekeväisyys, avunsaaja – molemmissa sanoissa on vähän huono klangi.

Sanoina ne asettavat ihmisen heikon ja avuttoman almun saajan asemaan. Samalla muodostuu mielikuva, että avun kohde on pelkästään uhri.

Mitä jos katsoisi asiaa niin, että esimerkiksi Etiopian valtiossa, Amharan läänissä ,syrjäisessä maaseutukylässä asuva ihminen ei ansaitse Suomen veronmaksajien apua, hän on oikeutettu siihen. Ja päällimmäinen vastuu tuosta avusta on hänen omalla valtiollaan.

Ja puuttumalla köyhyyden rakenteellisiin syihin (Suomi ei ole luokiteltavissa kehittyneemmäksi valtioksi kuin Etiopia ainoastaan erinomaisuutensa ja mahtavuutensa takia) samainen ihminen voi vahvistua ja ruveta vaatimaan omien ja lähimmäistensä oikeuksiensa toteutumista.

Laitan tähän päätteeksi kollegani ottamia kuvia etiopialaisista naisista, miehistä ja lapsista. Kuvat on otettu syrjäisessä maaseutukylässä, joka on kai määriteltävissä köyhäksi, kurjaksi ja alikehittyneeksi.

Kuvissa näen vahvoja ja kauniita ihmisiä, en passiivisia uhreja. Entä sinä?

t. Laura, joka ei vieläkään tosin tiedä pystyykö olemaan antamatta söpöille lapsille (kansallisuuteen katsomatta)kyniä tai joskus karkkeja.

Kuva: Thomas Dubois
Kuva: Thomas Dubois
Kuva: Thomas Dubois
Kuva: Thomas Dubois
Kuva: Thomas Dubois
Kuva: Thomas Dubois
Kuva: Thomas Dubois
Kuva: Thomas Dubois
Kuva: Thomas Dubois
Kuva: Thomas Dubois
Kuva: Thomas Dubois
Kuva: Thomas Dubois
Kuva: Thomas Dubois
Kuva: Thomas Dubois
Kuva: Thomas Dubois
Kuva: Thomas Dubois

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s